Perinteisessä teatterissa lavastaja on alun perin ollut tärkeämpi henkilö, kuin ohjaaja. Visuaalinen näyttävyys oli jo silloin tärkeä elementti näyttämötaiteessa. Suosiossa olivat muun muassa panoraamat, eli pyöreät maisemat, joiden keskellä katsomo sijaitsi. Diorama oli lavastustekninen sovellus, jossa läpikuultaviin kankaisiin heijastettiin vaihtelevasti valoa ja näin voitiin muokata tunnelmaa valaistuksen avulla.
Näyttämöiden lattiat saatettiin myös varustaa poikittaisilla urilla, joita myöten voitiin työntää erilaisia lavastuselementtejä näyttämölle. Valaistuksena käytettiin aluksi kalkkivaloja sekä kaasuvaloja, joista kaasuvalot olivatkin huomattava parannus valaistusolosuhteisiin. Valaistus on yhä tärkeä osa lavastustekniikkaa, sen avulla voidaan luoda erilaisia tunnelmia.
Elokuvassa ja tv-tuotannossa lavastaminen ei ole niin sidottua studioihin tai näyttämöihin, vaan suuri osa lavastuksesta tapahtuu ulkona. Tämä vaatii lavastajalta hyvää tilannesilmää sekä oikeanlaisen tekniikan käytön osaamista. Lavastajan täytyy myös tuntea hyvin elokuvan ja tv:n tuotantoprosessit.
Virtuaalilavastus
Virtuaalilavastuksessa voidaan käyttää 2D- tai 3D-tekniikkaa, joissa kuvaamalla yhdellä tai useammalla kameralla voidaan tallentaa digitaalinen ja fyysinen lavastus samaan aikaan. 2D-tekniikassa käytetään digitaalista taustakuvaa ja 3D-tekniikka mahdollistaa myös kolmiulotteisen eli syvyysvaikutelman luomisen. Koska digitaalinen virtuaalilavastus on reaaliaikaista, ei jälkikäsittelyä tarvita. Se tekee virtuaalilavastamisesta sopivan myös livetallennuksiin.
Virtuaalilavastusta hyödynnetään erityisen paljon tv-tuotannossa. Virtuaalilavasteiden ei tarvitse noudattaa fysiikan lakeja ja niiden toistaminen on helppoa. Tekniikka mahdollistaa lavasteisiin upotettavat erilaiset interaktiiviset grafiikkaelementit. Virtuaalilavastus vaatii huolellista suunnittelua ja testausta. Ongelmina ovat usein fyysisen ja virtuaalilavastuksen väliset kontaktipinnat. Virtuaalilavastaminen on Suomessakin kasvussa.
Chroma key eli väriavaintaminen
Chroma key tekniikassa käytetään hyväksi green screen (vihreitä) tai blue screen (sinisiä) taustakankaita. Menetelmässä yhdistetään kaksi kuvaa tai niiden osia päällekkäin. Vihreä ja sininen ovat värisävyjä, jotka eroavat eniten ihmisen ihonväristä, eikä toimiva taustaseinä saa heijastaa väriä kuvattavaan objektiin. Käytössä on myös harmaa muovi, jolle heijastetaan tasaisesti haluttu väri. Tietokoneohjelma poistaa ei halutut värisävyt. Tämä tekniikka on yleisesti käytössä esimerkiksi television säätiedotuksissa. Väriavaintamisessa on tärkeä osa valaistuksella koska värisävyn pitää olla tasainen, eikä varjoja ei saa olla näkyvillä.