Jo siitä lähtien, kun ensimmäiset mustavalkoelokuvat näkivät päivänvalon, on filmejä sijoitettu mitä erilaisimpiin ympäristöihin ja lavasteisiin. On tiettyjä paikkoja, joissa elokuva toisensa jälkeen tuntuu tapahtuvan kokonaan tai osittain ja nämä paikat tuovat sen omanlaisensa tunnelman teemaan. Kukapa ei muistaisi ainakin yhtä elokuvaa, joka ei tapahtuisi laivalla, upealla kasinolla, Eiffel-tornin juurella, Venetsian kanavilla tai Empire State Buildingin huipulla? Upeat puitteet tuovat elokuviin sitä ainutlaatuista, mukaansatempaavaa tunnelmaa. Kun daami pyörähtää kavaljeerin kanssa valssiin loistoristeilijän kannella, tähtitaivaan sädehtiessä heidän päänsä yläpuolella, kukapa ei meistä katsojista päästäisi pientä ihastuksen huokaisua ja toivoisi, edes ainakin pienen hetken ajaksi, voivansa vaihtaa paikkaa näyttelijättären kanssa. Tai kun jännitys tiivistyy äärimmilleen upealla kasinolla, samettiverhoillun rulettipöydän äärellä ja panokset on kohotettu huippuunsa. Hetkessä, jossa pelaaja löysää hieman kravattiaan jännityksen yhä vain kasvaessa ja kuulan kiertäessä kehää, kunnes se viimein hetki hetkeltä hidastaa kulkuaan ympyrällä ja viimein pysähtyy paikoilleen hetken vielä numeroa vaihtaen. Kun peli päättyy ja kaikki on joko voitettu tai hävitty, tunnemme sen jännitteen purkautumisen kotikatsomoissa saakka. Vaikka yhä useampi pelaa suosikkinsa nykyään netissä, on upeassa, ihmisiä täynnä olevassa kasinossa silti se oma hohtonsa, joka tuo elokuviin aivan tietynlaisen tunnelman – sen glamourin, tyylikkyyden ja varakkuuden. Pariisi, Eiffel-torni ja Riemukaari sekä tietysti aina yhtä ihastuttava katu Champs-Élysées ovat myös elokuvien suosikkinäyttämöitä. Paikkoja, jotka jokainen katsoja tunnistaa ja jotka jo itsessään tuovat elokuvaan tietyn romanttisen latauksen, sitä ihanaa pariisilaistunnelmaa niin, että katsoja voi lähes maistaa croissantin suussaan ja tuntea punan huulillaan. Korkokengät vain kopisevat, kun elokuvan päätähti siirtyy paikasta toiseen, luoden viettelevän katseen ohikulkevaan herrasmieheen ja jättäen kenties pysyvän jäljen tämän mieleen – kukapa ei olisi joskus ihaillen noita ranskattaria ja heidän kulkuaan seurannut. Entäpä sitten Venetsia, sen kanavissa lipuvat gondolit ja tietysti siellä airon päässä italialaismies laulaa lurauttamassa upeita säveliä! Jokainen katsoja tietää tuolloin heti, missä kaupungissa ollaan ja pääsee virittäytymään paikan ainutlaatuiseen tunnelmaan. Jo alkaa kotikatsomossakin kaivata palasta ihanaa, juustoa tirisevää italialaista pitsaa ja siihen tietysti palan painikkeeksi lasillista italialaista punaviiniä. Lavasteet ja elokuvien sijaintipaikat vaikuttavat meihin kenties enemmän kuin uskommekaan, kokeilepa tätä seuraavan kerran, kun elokuvaa katsot!